Raparperimuffinit

Kesän aikana tuli pakastin täytettyä puutarhapalstan antimilla. Nyt on sitten aika aloittaa pakastimen tyhjentäminen, jotta saan taas ajoissa tilaa ensi kesän sadolle. Sattuu nimittäin usein käymään niin, että vuoden takaisia puutarhapakasteita löytyy pakastimesta vielä seuraavan vuoden kesän lopussa. Ensin tyhjennysvuorossa  on raparperit, jotka myös ensimmäisinä keväällä putkahtavat kasvuun. Otin eilen sieltä noin litran verran raparperin palasia ja valmistin niistä herkullisia raparperimuffineita.

Tässäpä ohje:

Raparperimuffinit

Ainekset:

  • 2 dl hienosokeria
  • 175g raparperia, pilkottuna (tuoreita tai pakastettuja)
  • 2 rkl auringonkukkaöljyä
  • 1 kananmuna
  • 1 tl vaniljauutetta (Ainakin Prismasta löytyy)
  • 1,25 dl piimää
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl soodaa

Ainekset muruseokseen:

  • 1 dl muscovado sokeria
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • 0,75 dl kaurahiutaleit
  • 1 tl kanelia
  • 50g voita

Valmistus:

  • Kuumennna uuni 220 asteeseen.
  • Sekoita sooda ja leivinjauhe vehnäjauhoihin.
  • Sekoita sokeri ja raparperipalaset keskenään ja anna jonkin aikaa imeytyä. Jos teet pakastetuista raparpereista anna raparperien ensin sulaa.
  • Sekoita öljy ja kananmuna + vaniljauute ja piimä sokeri-raparperiseokseen.
  • Lisää lopuksi jauhoseos tasaisesti taikinaan.
  • Valmista muffinien päälle tuleva muruseos. Sekoita muscavado sokeri, jauhot, kaurahiutaleet ja kaneli. Lisää voi ja nypi murumaiseksi seokseksi.
  • Lusikoi taikina muffinipelillä oleviin muffinivuokiin. Ripottele päälle muruseos. Paista 15-18 min, kunnes muffinit ovat kullaruskeita. Varmista vielä kypsyys kokeilemalla coctailtikulla ettei taikina tartu tikkuun.

Raparperihilloketta ja lettuja

Tänä vuonna tuli kuluneeksi 12 vuotta kun vuokrasin itselleni puutarhapalstan. Aloittaessani palstaviljelyn oli palstani lähes villiintynyt, mutta siellä täällä juolavehnän joukosta pilkisti vielä entisen palstavuokralaisen viljelmiä. Keskellä palstaa oli mansikkamaa, josta sain vielä ensimmäisenä kesänä pienen mansikkasadon. Palstalla kasvoi myös muhkea raparperipuska. Nyt noista edellisen vuokralaisen viljelmistä on enää jäljellä tuo raparperipuska, josta riittää raparperia oman käytön lisäksi myös ystäville ja tuttaville. Kesän aikana en ehdi kaikkea raparperia hyödyntää, joten olen pakastanut sitä. Useimmiten olen tehnyt tuoreesta kuin myös pakastetusta raparperista raparperi-mansikka piirakkaa. Tänä kesänä päätin pakastamisen lisäksi tehdä raparpereista myös raparperihilloketta. Löysin helpon, selkeän ohjeen ruoka.fi -sivulta.

Pitipä minun myös tehdä lettuja hillokkeen kanssa. Kylläpä ne letut sitten maistuivatkin niin niin herkullisilta hillokkeen ja vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa.

Lettuja, raparperihilloketta ja vaniljakastikettaTässä vielä oma lettureseptini:

Ainekset:

  • 1 muna
  • 8 dl maitoa
  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 tl suolaa
  • 1 rkl juoksevaa margariinia

Valmistus:

Vatkaa muna ja puolet maidosta yhteen tilavassa kulhossa. Lisää vehnäjauhot ja suola. Jatka vatkaamista kunnes taikina on sileää ja kiiltävää. Lopuksi sekoita joukkoon loput maidosta ja rasva. Ruskista rasvaa pannussa. Kaada ohut kerros taikinaa pannulle ja kallistele pannua, jotta taikina leviää tasaisesti pannun pohjalle. Käännä kun taikina kiinteytyy pinnalta ja on kauniin ruskea pohjasta. Sekoittele välillä taikinaa, jotta se pysyy tasaisen paksuna. Paista näin kaikki ohukaiset.

 

Puutarhapalstalla huhtikuussa

Kuvia huhtikuiselta palstalta.

Raparperit tunkevat sitkeästi esiin kuivuneesta ja kovasta savimaasta. Kohta saadaan tuoreista raparpereista piirakkaa. Tosin minulla on vielä pakastimessa viime vuodelta raparperiä. Mitähän sillekin tekisi?

Raparperi

Raparperi

Ruohosipulikaan ei välitä savesta. Kuvan oikeassa reunassa näyttää olevan kuvaajan varjo. Aurinko paistoi niin kirkkaasti, etten nähnyt mistä kulmasta kuvan otin, kunhan vaan räpsäsin. 🙂Kevään ensimmäiset ruohosipulit

Narsissit eivät ehtineet avautua pääsiäiseksi. NarsissejaOlen tuota savimaata parannellut joka vuosi lisäten kompostimultaa, turvetta ja uutta multaa, jota olen ostanut puutarhamyymälästä. Se  on auttanut, vaikka aina keväisin näyttääkin lähes ”toivottoman näköiseltä”. Niin ja tietysti olen lannoittanut myös kanan lannalla.