Raparperihilloketta ja lettuja

Tänä vuonna tuli kuluneeksi 12 vuotta kun vuokrasin itselleni puutarhapalstan. Aloittaessani palstaviljelyn oli palstani lähes villiintynyt, mutta siellä täällä juolavehnän joukosta pilkisti vielä entisen palstavuokralaisen viljelmiä. Keskellä palstaa oli mansikkamaa, josta sain vielä ensimmäisenä kesänä pienen mansikkasadon. Palstalla kasvoi myös muhkea raparperipuska. Nyt noista edellisen vuokralaisen viljelmistä on enää jäljellä tuo raparperipuska, josta riittää raparperia oman käytön lisäksi myös ystäville ja tuttaville. Kesän aikana en ehdi kaikkea raparperia hyödyntää, joten olen pakastanut sitä. Useimmiten olen tehnyt tuoreesta kuin myös pakastetusta raparperista raparperi-mansikka piirakkaa. Tänä kesänä päätin pakastamisen lisäksi tehdä raparpereista myös raparperihilloketta. Löysin helpon, selkeän ohjeen ruoka.fi -sivulta.

Pitipä minun myös tehdä lettuja hillokkeen kanssa. Kylläpä ne letut sitten maistuivatkin niin niin herkullisilta hillokkeen ja vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa.

Tässä vielä oma lettureseptini:

Ainekset:

• 1 muna
• 8 dl maitoa
• 4 dl vehnäjauhoja
• 0,5 tl suolaa
• 1 rkl juoksevaa margariinia

Valmistus:

Vatkaa muna ja puolet maidosta yhteen tilavassa kulhossa. Lisää vehnäjauhot ja suola. Jatka vatkaamista kunnes taikina on sileää ja kiiltävää. Lopuksi sekoita joukkoon loput maidosta ja rasva. Ruskista rasvaa pannussa. Kaada ohut kerros taikinaa pannulle ja kallistele pannua, jotta taikina leviää tasaisesti pannun pohjalle. Käännä kun taikina kiinteytyy pinnalta ja on kauniin ruskea pohjasta. Sekoittele välillä taikinaa, jotta se pysyy tasaisen paksuna. Paista näin kaikki ohukaiset.

 

Myskikurpitsan kasvatuksesta

Tämä postauksen kirjoittaminen piti aloittaa jo viime toukokuussa, mutta jostain syystä venähti. Toisaalta onkin hyvä, sillä voin nyt kertoa koko kurpitsan kasvatusprosessin kokonaisuudessaan. No, kuinkas siinä sitten kävikään. Helmikuussa otin kaupasta ostamastani myskikurpitsasta siemenet talteen aikomuksenani kokeilla onnistunko kasvattamaan niistä myskikurpitsoja palstallani.

Laitoin siemenet itämään toukokuun alussa (2.5.) kaksi aina yhteen idätysruukkuun. Idätysruukkuna käytin puutarhakaupasta ostamieni orvokkien kuusilokeroista taimiruukkua. Jokaiseen lokeroon laitoin kaksi siementä.

Parin viikon kuluttua (17.5.) alkoi tapahtua, kasvu pääsi vauhtiin. Siemenet itivät yhtä lukuun ottamatta. Koska vielä oli liian aikaista istuttaa taimet ulos, siirsin ne suurempiin ruukkuihin. Osan peltisiin säilykepurkkeihin ja osan muovisiin kukkaruukkuihin.

 

Kesäkuussa istutin taimet ulos. Kaikki kasvoivat runsaslehtisiksi, mutta vain muutamia kukkia tuli. Lopputulemana oli pari kitukasvuisia kurpitsan alkua ja yksi isompi eli satoa tuli vain yhden hedelmän verran. Korjasin tämän yhden hedelmän sadon lokakuussa ja siitä tein sitten joskus marraskuussa kurpitsapikkelsiä.

 Tänä vuonna ostin Hyötykasviyhdistykseltä myskikurpitsan siemeniä, joista toivon saavani paremman  sadon. Siitä kerron sitten myöhemmin.

 

Myskikurpitsaa kasvamaan palstalle

Viime syksynä sain ystävättäreni tarjoamalla päivällisellä ensi kosketuksen myskikurpitsaan. Hän tarjosi uunissa paahdettua myskikurpitsaa hirvenpaistin ym. herkkujen kera. Myskikurpitsan herkullinen maku jäi lähtemättömästi mieleeni, ja nyt myskikurpitsa on kuulunut meidän huushollin vakiokurpitsoihin tavanomaisen kesäkurpitsan ohella. Myskikurpitsa on erittäin makea ja hedelmäinen ja sitä voi valmistaa monin tavoin, kuten esimerkiksi paahtaa uunissa, valmistaa keittoja ja käyttää leivonnaisissa ja vaikkapa tehdä marmelaadia. Siemenet voi myös paahtaa ja käyttää hyödyksi esimerkiksi salaateissa.

Viimeksi valmistaessani myskikurpitsaa otin siemenet talteen aikomuksenani tänä keväänä idättää siemenet ja kokeilla myskikurpitsan kasvatusta puutarhapalstallani. Huuhtelin siemenet ja kuivatin niitä jääkaapin päällä. Nyt ne ovat pakastimessa saamassa kylmäkäsittelyä. Toukokuussa on sitten tarkoitus esikasvattaa siemenet. Lähtevätköhän edes itämään? No, toivottavasti onnistun saamaan niistä edes muutaman taimen. Muussa tapauksessa täytyy lähteä siemenostoksille. Ei muuta kuin kohti kevään puutarhatouhuja. Tästä se alkaa.Tarina jatkuu myöhemmin keväällä, toukokuussa …… Saa nähdä miten tässä käy.

Lehtikaalikeitto pakastetusta lehtikaalista

Viime kesänä poimin lehtikaalia myös kukka-asetelmaan

Viime kesän sadosta on vielä runsaasti vihanneksia pakastimessani. Pikku hiljaa pakastin pitäisi saada tyhjennettyä ja nyt otin sieltä lehtikaalia. Sitä minulla onkin aika runsaasti sekä pakastimessa että kuivattuna. Laitan usein aamupuuron sekaan kuivattua lehtikaalia. Mikään huikea makuelämyshän tuo kuiva kaali puuron seassa ei varmaan monen mielestä ole, mutta terveysvaikutukset menevätkin sen edelle. Laitan kaali-kaurapuuroni sekaan myös banaania, joka tuo mukavaa mietoa makeutta siihen. Tällä kertaa tein pakastetusta lehtikaalista keittoa.

Tässäpä vielä ohje, jos haluatte kokeilla.

Ainekset:

• Keskikokoinen punasipuli
• 1 peruna
• 2 tl fenkolinsiemeniä
• 2rkl öljyä
• noin 1,8 l pakastettua silputtua lehtikaalia (jäisenä 1,8 l)
• 2 rkl vehnäjauhoja
• noin 1 litra kasvislientä
• mustapippuria
• loraus ruokakermaa tai ruoanlaittoon sopivaa kevytkermaa, joka lisätään valmiiseen keittoon.

Valmistus:

Kuori ja pilko punasipuli ja peruna. Kuulota sipuli, peruna ja fenkoli öljyssä muutaman minuutin ajan. Lisää lehtikaali (osittain jo ehtinyt sulaa) joukkoon. Hämmennä vielä hetki. Lisää osa kasvisliemestä ja anna kiehua hiljalleen noin 10  minuuttia.

Sekoita loput kasvisliemestä ja vehnäjauhot kekenään. Lisää se ohuena nauhana keittoon samalla sekoittaen. Anna vielä hiljalleen hautua jonkin aikaa. Soseuta keitto ja lisää lopuksi kerma ja mustapippuria.

Ensi kerralla kokeilen valmistaa keiton ilman vehnäjauhoja.

Tässä vielä linkki Puutarhasanomiin , jossa kerrotaan lehtikaalista.
Lue myö juttu kuntoplus.fi – sivuilta lehtikaalin terveysvaikutuksista

Vielä kerran puutarhapalstalla

Kävin tiistaina vielä palstalla istuttamassa valkosipulit ja keräsin suurimman osan lehti- ja palmukaaleista pois. Nyt voinkin sitten jättää palstan talveksi ” lepäämään”. Tosin luulenpa, että käväisen välillä talven aikana katsomassa, miltä siellä näyttää.

Vielä kukkii. Maksaruoho, kehäkukat ja lyhtykukat kukkivat vielä värikkäinä. Palstalle jäi vielä persiljaa ja palmukaalia, jota jänikset voivat käydä nakertamassa.

Kuihtunutta kauneutta. Kultapiiskut, ruusut, malvat ja auringonkukat ovat saaneet syksyllä ihanan suklaanruskean sävyn.

Käydessäni palstalla kastepisarat koristelivat useita kukkia ja kasveja.

Nähtäväksi jää, maltanko olla pois palstalta talven ajan. Ehkä käyn valokuvailemassa.

Syksyn puutarhatouhuja

Syyskuun päivät hurahtivat puutarhassa touhutessa. Laitoin puutarhapalstaani talvikuntoon ja korjasin satoa talteen. Palstalleni jäi vielä lehti- ja palmukaalia sekä persiljaa. Palstalla touhuilu on aika tehokasta hyötyliikuntaa. Sen huomaa, kun kääntelee vihannespenkkejä lapiolla. On vain muistettava tehdä lapiohommat hallitusti, ettei reväytä lihaksiaan.

Vaikka vihannespenkit ovatkin tällä hetkellä pelkkää mustaa savensekaista multaa, niin siellä täällä vielä kukat ja syksyn värjäämät lehdet loistavat upeasti. Yksi auringon kukkakin on vasta nupulla. En kuitenkaan usko sen enää ehtivän avautua. Kauniin kuvan sain siitä kuitenkin otettua ja tallensin sen alla olevaan kuvakoosteeseen

Löytyypä palstalta vielä syötävääkin. Lehti- ja palmukaalia voi poimia aina pakkasiin asti, kylmän ei pitäisi niihin vaikuttaa. Myös persiljaa voi vielä keräillä pitkin syksyä (ainakin uskoisin niin). Syyskuun alussa kylvin vielä salaatin siemeniä ja huomasin että salaatit olivat jonkin verran ehtineet kasvaa.

Palstalta pöytään – kesäkurpitsarelissi

Tänä kesänä olen saanut aivan mahtavan kesäkurpitsasadon. Kesäkurpitsaa onkin pitkin loppukesää syöty eri muodoissa. Löysin elokuun Yhteishyvä – lehdestä erilaisia ruokaohjeita kesäkurpitsasta ja päätin kokeilla siinä olevaa kesäkurpitsarelissiä. Tein pari purkillista relissiä, ja nyt ne on jo lähes kokonaan syöty. Nam.

Oli niin herkullista, että päätin tehdä toisen satsin, ja kävinkin palstalta poimimassa kesäkurpitsoja relissiä varten.

Huomenna ryhdytään relissin tekoon!  

Purjot pakkaseen

Olen jo monena vuotena kasvattanut purjoa puutarhapalstallani, sillä se on mielestäni helppo kasvatettava. Usein purjot ovat jääneet laihoiksi, mutta tänä vuonna sain parhaimman sadon kuin koskaan ennen. Istutin purjot penkkiin, jossa viime vuonna oli pavut, ja näin ollen siinä penkissä olevassa mullassa oli ilmeisesti riittävästi typpeä purjojen kasvuun. Nyt korjasin osan purjoista ja pilkoin pakastettavaksi. Purjot voi pakastaa sellaisenaan. Toki ne voi myös esikiehauttaa 1-2 minuuttia, mutta itse en näin ole tehnyt, koska ne säilyvät muutenkin lähes tuoreen veroisina. Purjot säilyvät pakkasessa ainakin vuoden verran. Itselläni tosin on vielä viimevuotista purjoa jäljellä, mutta eipä tuo ole miksikään mennyt, joten käytän ne ensin ennen kuin alan tyhjentää uutta varastoa.

Kolme purjoa pakastettavaksi

 

Kolmesta purjon varresta tuli 1,5 dl pilkottuna.

Chilipaprikan kasvatusta, osa 8/ viikko 33

Pitkän odotuksen jälkeen chilipaprikani parvekepuutarhassa ovat kypsyneet paria chilipaprikaa lukuun ottamatta. Sadosta tuli ihan mukiinmenevä. Puutarhapalstalla on vielä kasvamassa kuusi chilpaprikaa, joiden sadosta näyttää tulevan myös jokseenkin runsas. Hedelmät niissä ovat vielä vihreät, joten odottelen niiden kypsymistä. Toisaalta nehän voisi tietysti poimia myös vihreänä, vai voisiko?

Muutama chilipaprika on jo käytettykin erilaisiin aterioihin.